Pylväsporakoneet ja porajyrsimet

Pylväsporakone on perinteinen työkalu niin puu- kuin metallitöihinkin. Koneita on saatavana kaiken kokoisia. Pienimmät ja edullisimmat, pöydällä pidettävät pylväsporakoneet ovat syrjäyttäneet monen kotinikkarin käytössä entisaikoina yleiset käsiporakoneille tarkoitetut poratelineet. Kaikkein edullisimmissa pienissä penkkiporakoneissa tarkkuus ei ole kuitenkaan useinkaan toivotunlainen: tukeva porateline ja siihen kiinnitetty vanha metallisella keulapäällä oleva käsiporakone on todennäköisesti parempi valinta, jos on tarkoitus porata halkaisijaltaan alle 10mm reikiä joko puuhun tai metalliin. 

Perinteiset pylväsporakoneet seisovat omalla jalallaan ja ovat melkein miehenkorkuisia.  Mitä korkeampi kone on, sitä enemmän työskentelyvaraa on korkeussuunnassa. Isommissa koneissa on tyypillisesti myös tehokkaampi moottori, paksumpi pylväs ja tarkemmin toteutettu akseli ja sen laakerointi. Tarkkuuteen vaikuttaa myös akselin ja kiinnityskartion paksuus. Kartion tulee olla vähintään MK2, mieluummin MK3 tai kaikkein järeimmissä koneissa MK4, jotta se olisi riittävän tukeva. 

Käytännössä lähes kaikki pylväsporakoneet valmistetaan nykyään Kauko-Idässä, Euroopassa tehtyjä ovat korkeintaan kaikkein kalleimmat hammasratasvaihteistolla varustetut mallit. Peruskoneissa on kuitenkin jonkun verran eroja. Merkittäviä asioita ovat mm. rungon tukevuus, valurautaisen pöydän koko ja sen kokeudensäädön toteutus sekä koneen varustelu.

Pienimmissä malleissa voi olla aukeamaltaan vain 13mm istukka, mutta kunnollisessa pylväsporakoneessa tulisi olla aukemaltaan 16mm istukka, jotta koneeseen saa kiinnitettyä myös isommat poranterät. Suurimmassa osassa koneista on jo vakiovarusteena pikaistukka, mikä on hyvä asia, sillä nykyisillä työsuojelumääräyksillä esimerkiksi kouluissa ei saa käyttää lainkaan perinteisellä avainistukalla varustettua konetta.

Koulukäytössä pakollisia ovat lisäksi mm. mikrokytkimellä varustettu istukansuoja ja hihnakotelon kannessakin tulee olla turvakytkin. Nämä estävät koneen käynnistämisen, jos istukansuojus ei ole paikoillaan tai hihnakotelon kansi on avoinna.

Moottoritehoa pylväsporakoneelta ei vaadita älyttömästi. Jo noin 700-wattinen moottori riittää oikeilla välityksillä tuottamaan riittävän väännön suhteellisen suurillekin poranterille. Perusmallin pylväsporakoneissa kierrosnopeuksia vaihdellaan yleensä manuaalisesti, eli kiilahihnojen paikkoja muuttamalla. Mekaanisella vaihdelaatikolla varustettujen mallien hinta on moninkertainen remmitoimintaisiin porakoneisiin verrattuna, mutta hyötykin on suuri etenkin metallitöissä. 

Pöytämallin penkkiporakoneiden hinnat ovat 200-300 euron paikkeilla. Kotikäyttöön sopivan kunnollisen pylväsporakoneen saa laadusta ja ominaisuuksista riippuen noin 500-1000 euron hinnalla. Vaihteistolliset koneet maksavat tuhansia euroja.

Kunnollinen ruuvipuristin on pakollinen lisävaruste pylväsporakoneen käyttäjälle. Erityistä tarkkuutta vaativiin töihin kannattaa lisäksi hankkia ristisyöttöpöytä, jolla reiän saa kohdistettua helposti ja tarkkaakin tarkemmin. Peruslaatuinen koneruuvipuristin maksaa koosta riippuen 20-100 euroa ja ristisyöttöpöydät joitakin satoja euroja.

Tavallinen pylväsporakone ei sovellu metallin jyrsintään. Koneen laakerointi on suunniteltu pystysuunnassa tulevaa rasitusta varten, joten niiden tarkkuus ei riitä jyrsintöihin ja todennäköisesti tärinä saa myös istukan irtoamaan. Varsinaisissa porajyrsimissä on myös huomattavasti kovemmat kierrosnopeudet kuin tavallisissa pylväsporakoneissa. Niitä voi kuitenkin käyttää myös tavalliseen poraamiseen.