Puusorvin pakat ja muut lisätarvikkeet

Puunsorvaus on muuttunut viime vuosina. Entisaikaan sorvaaminen oli lähinnä kärkivälisorvausta, jolloin sorvattava kappale on kiinni molemmista päistään. Nykyään suurin osa sorvauksesta on kuitenkin ontelosorvausta, jolloin kappale voi olla kiinni vain toisesta päästään. Pakka on monesti helpoin, käytännöllisin ja turvallisin kiinnitystapa ontelosorvaukseen. Kunnollinen nelileukapakka kuuluukin tätä nykyä sorvaajan perusvarusteisiin. 

Kunnollinen pakka on nelileukainen ja itsestäänkeskittävä: kaikki leuat liikkuvat siis samassa tahdissa kiristettäessä. Puusorvin pakka eroaa metallisorvin pakasta: puusorvin pakassa leuat muodostavat yhtenäisen kehän ja puuaihion voi kiinnittää pakkaan sekä sisä- että ulkopuolelta. Metallisorvien pakkoja ei tulisi käyttää puusorveissa, koska kappaleen kiinnitys ei ole niillä välttämättä riittävän tukeva ja lisäksi metallisorvinpakkojen leuat jättävät rumat jäljet puuhun.

Laadukkaisiin pakkoihin on saatavana lisävarusteena erilaisia leukoja. Yleiskäyttöön tarkoitetujen leukojen tulee olla niin sanottua lohenpyrstömallia, jolloin puu kiinnittyy tukevasti pakkaan. Leukojen pitää olla myös riittävän leveät, etteivät ne jätä pahoja jälkiä puuhun. Lisäleuat ovat tarpeen esimerkiksi erikokoisten tai erikoismallisten kappaleiden tukevaan ja turvalliseen kiinnitykseen. Leukasarjat ovat useimmiten merkki- ja mallikohtaisia, joten pakkaa ostettaessa kannattaa varmistaa, että siihen on saatavana myös lisäleukoja, siltä varalta että niille tulee myöhemmin tarvetta.

Pakka kiinnitetään sorvin vetoakselissa olevaan kierteeseen. Akselin halkaisija ja kierre vaihtelee merkeittäin. Yleisimmät kiinnityskierteet ovat M33x3,5mm, 1x8TPI” ja 3/4”x16TPI. Kiinnitys sorviin on paras mahdollinen, jos kierre käy suoraan sorvin akselille, mutta myös hyvin tehty kierreadapteri toimii. Myös pakkojen kiristysavaimia on erimallisia. Paras kiristysavain on T-mallinen nelikulma-avain. Joissakin pakoissa käytetään poraistukan mallista avainta ja toisissa on kaksi vääntötappia.

Ennen pakkojen yleistymistä kulho- ja lautasaihiot kiinnitettiin sorveihin tasolaippojen avulla. Tasolaippoja on edelleen saatavana, mutta niiden käyttö on vähentynyt huomattavasti. Tasolaippa kiinnitetään pakan tavoin kierteellä sorvin akseliin, mutta tasolaipoissa ei ole leukoja, vaan puukappale kiinnitetään siihen ruuveilla. Ruuvit ovat varma ja pitävä tapa etenkin isompien kappaleiden kiinnittämiseen, mutta aihion koossa on silloin huomioitava hukkaosa, sillä harva haluaa että valmiin maljakon pohjaan jää ruuvinreiät...

Oleellisia lisävarusteita ovat myös erilaiset veto- ja vastakärjet, taltattuet sekä poraistukka. Vetokärki voidaan kiinnittää myös pakkaan, mutta vakiomallin veto- ja vastakärjissä on MK-kartiokiinnitys. Kunnolliset vastakärjet ovat laakeroituja ja osaan niistä on saatavana erilaisia vaihdettavia kärkikappaleita. 

Yleisimmät työt onnistuvat vakiomallin talttatuelle, mutta erikoisempia sorvaustöitä varten on saatavana niin pidempää, lyhyempää kuin kaarevaakin talttatukea. Sorvin siirtopylkkään MK-kiinnityskaralla kiinnitettävä istukka mahdollistaa puolestaan sorvin näppärän käytön porakoneena. Pakkaan tai tasolaippaan kiinnitetyn aihion keskelle saa tällöin porattua helposti ja tarkasti. Istukaksi sopii tavallinen käsi- tai pylväsporakoneen istukka, sen aukeama saisi kuitenkin mielellään olla 16mm jos haluaa porata esimerkiksi isoilla oksaporilla.

Edistyneemmille sorvareille ja erityistöihin löytyy runsaasti muitakin lisävarusteita: esimerkiksi kierteentekolaitteita, pallonsorvausohjureita ja kulhon sisuksen irroitustyökaluja. Myös kynän sorvaukseen on rutkasti erilaisia työkaluja, niistä hyödyllisin on kynäistukka, jonka avulla pienet puupalikat saa kiinnitettyä kätevästi myös isompiin puusorveihin.